1. |
Alas
02:19
|
|||
kun taivas aukee, maa nielee sanat
turbiineiden kylkii alas verivanat
maataan nurtsil hurrikaanin edel
nää lehtiset kastetaan nyt maallisel vedel
mullas kuhisee, ne pitää siel viel elämää
valtaa aavojen yli ei o kenelkää
tapahtumat lavastuu, kaduil lammikoit
jäätkää jäädy enää — mut ei siit sen enempää
piiri pyörii, keskitetään keskuksii
kaikil mausteil, finanssit on ketsuppii
termodynamiikan pääsääntöjen välis
ja ku tuulet nousee, tää käsis lähtee käsist
liika liikaa mut lisää ain viel kiikareis
jouduin kysyy tehäkö viel lisää viikareit
tänne… kuuntelee näit pillipiipareit
mut elämä etenee, rankkasateet alkaa
noustaan nurtsilt ehkä yhtä jalkaa
muutos pysyvää epävarmuus varmaa
käveltävä bulevardei taas vastakarvaan
ja lätäköistä kiiltelee kykloopin katseet
muutos pysyvää epävarmuus varmaa
tulvansilmäkkeisiin astumas harhaan
käveltävä bulevardei taas vastakarvaan
kynnettävä katukivien kastuvaa sarkaa
muutos pysyvää varmuus epävarmaa
aatteen rihma kohti taivasta karkaa
tilaisuus tekemäs tulvanvartijast varkaan
elämä etenee, rankkasateet alkaa
alas.
|
||||
2. |
Vuodet
04:33
|
|||
liikaa oli kai aikaa käsis
aivojen akkunat säpis
lopunaikojen läpi
aavistuksien ahtaudes
tyhjii kelatti
tyhjii tuntei veke vaan venattii
tyhjää tarinaa somest selattii
päivät päivien karkauksess
sit tuli paussi
mentii taudist sekasin
oltiinki eletty velaksi
tulevan humalan kaipaukses
nyt pitää herää
laittaa pöndel lantsarit terään
multaa kerään, en aikaile enää
täysii tilejä haikailless
tsiigaan pimeesee iltaa
lapio handus maata taikomas
linnunratojen alla aikomas
arvaamatont aavistellen
kaikki kuuluu asiaan
nousu lasku, kuolema kasvu
lama kajastaa taivaanrannas
siemenperunaa sylissä kannan
tiesin vuodet, tiesin päivät
tiesin tähdet taivahalla
tunsin tuulet, tunsin tyynet
tunsin ainosen ahavan
laskukausia kalenteris
ravinteet laulaa veris
pallo pyörii talikon teris
kaupungit mätänee kuumis kesis
salettii mikään oo varmaa
taivas kirkas taivas o harmaa
salaatti suutelee elomme tarhaa
penkeist punkee parempaa karmaa
tän kuulan kiertoo
tuottavuuslaskelmat kääntyy kieroon
nyt luonnon kaa uusia diilejä hieroo
ei huono oo maa joka piristää lieroo
timma paskast duunii
aikaa syklei tarpeeks tuumii
suudella herneenpalkojen huulii
kuunnella maailmoja halkovii tuulii
tiesin vuodet
tiesin päivät
tiesin tähdet taivahalla
shhhh… siellä ne kasvaa
siementen muinaiset tarinat
tuutii tuhatta vihreetä lastaan
jossain kaukana pankit kaatuu
lopputileist kouriin jää vaa
kilokaupalla paskaa
aamu nousee, mä astun vastaan
pitkin sarkaa lausuen arkaa rukousta
vuosien takasta multasta mantraa:
”ajasta aikaan jos maatansa parantaa
tuhkaa ja lantaa ei hapata kamaraa
maaten ja raataen jaksaen rakastaa
lopuksi saa saattaa ruumiinsa satamaan”
tiesin vuodet, tiesin päivät
tiesin tähdet taivahalla
tunsin tuulet, tunsin tyynet
tunsin ainosen ahavan
sijan tiesin, kussa synnyin
ajan kaiken, kussa kasvoin
vaan en tiijä sitä sijaa
kuhun kuoleman pitää
|
||||
3. |
Stadissa
03:51
|
|||
stadissa satelee siunauksii taivaalt
densot puistos kuitteja kaivaa
raivol maasturit loskaa raivaa
kaiuttimista vaan tarjoukset raikaa
paperiton hakee ajasta aikaa
tempoen tuulesta sormiin taikaa
ja korviin kaikaa
kaiut kaukaa…
kattelen katoksest valuvaa raitaa
elomme hiljasta laukkaa, kun
stadissa satelee siunauksii taivaalt
densot puistos kuitteja kaivaa
toimistois venaillaan avaruuslaivaa
kastanjat kuiskii: ei maksa vaivaa
aivoja painaa
edelleen etsien pehmeempää paikkaa
etsien pehmeempää paikkaa
kuka kulkunsa minnekin laittaa
kuka matkansa mitenkin taittaa
stadissa satelee siunauksii taivaalt
siunauksii taivaalt
siunauksii taivaalt...
kaupungis virtaa siunauksii puroissa
avaimenhaltijat valtansa lumoissa
syvällä hallinnan suloissa
hypomaaneja, byrokraatteja
digitaalisii sertifikaatteja
kaupan laareis kuihtuvii naatteja
kalasatamas vuotavii paatteja
pakkases setelipaaleja
kallion kehyksis hopeisii maaleja
äänettömät pitää vaaleja
asemalaiturin kupees...
stadissa satelee siunauksii taivaalt
densot puistos kuitteja kaivaa
tähtitornista rukoukset raikaa
älysovellus mieliä kairaa
stadissa satelee siunauksii taivaalt
densot puistos kuitteja kaivaa
toimistois venaillaan avaruuslaivaa
kastanjat kuiskii: ei maksa vaivaa
ei maksa vaivaa
ei maksa vaivaa…
|
||||
4. |
Voimavärssy
03:53
|
|||
pihapuus varpunen viritti virren
sinipunanen sirkka siritti sille
värssyn puolikkaan, rupes tarinaa ruotimaan
meikäpoika istu partsilla huolissaan
maailma murtumas, mieli sumeen, shiit
riitaa piisaa mut harvoi suudelmii
tietoverkot nykii addiktion uumeniin
hätähuudoillekaan löydy enää kuulevii
pesät pullollaan pahoinvoivii poikasii
mut lintu laulo sirkka hoilas niin
”tiesitkö veli arvasitko sisko
riemuu kiskoo se joka riemuu viskoo
jokainen syö, jokainen paskantaa
jokainen joutuu omalt paikalt parantaa
faijat flaidaa, mutsit huolehtii
tilit matelee, kulut juoksevii
tautist menoo, puoliks hullui niin
mut ollaan elossa,
ollaan kuolevii”
oli sit päivä venähtämäs univelan puoleen
paholainen iski rintaan mustemman nuolen
vaikee muistella elikoiden opetuksii
ku depis vaatii nyt elinvoiman sopeutuksii
tätä huolen olotilaa
ambulanssi parkkeeraa taas naapurin pihaan
sotatilat kopas, defaultti mieleen
kun terva tarttuu tän runomiehen kieleen
angstist sappee joutuu pikkusielu nieleen
sit ne koputtaa taas ikkunan pieleen
”tiesitkö veli arvasitko sisko
tääl mestoil pyörii nyt lopunajan disko, mut
pidä puoles, nollaa huolesi
me ollaan elossa, ollaan kuolevii
juuret maahan, terota nuolesi
vanhat viisastuu viel niinku nuoretkin
eipä ryhdytä turhia soimaamaan
jos ei muuten, senku hoilataan”
[Amanda]
noita kuunnellessa puu puhkes puhumaan
vuosirenkaitansa myöten alko laulamaan:
kuuntele juurias, anna ittes versoa
löydä tarinas ja oma ääni kertoa
me ollaan kaikki sisaruksii täällä
äiti maan lapset tanssii elonkehän päällä
virtaa suonissa sit mahlaa tai verta
juurakossa piilee ydin, elämäkerta
taivaankannen tiheikkö ja vesilinnun liirto
joka hetken kuvittaa tää elon kynän piirto
”tiesitkö veli arvasitko sisko
tääl mestoil pyörii nyt lopunajan disko, mut
pidä puoles, nollaa huolesi
me ollaan elossa, ollaan kuolevii
juuret maahan, terota nuolesi
vanhat viisastuu viel niinku nuoretkin
eipä ryhdytä turhia soimaamaan
jos ei muuten, senku hoilataan”
|
||||
5. |
Lähtö ja loitsu
04:27
|
|||
aurinko lausu lähdön ja loitsun
palavast lähiöst pihalle poitsut
leidit ja lasten lorut
anto askelten asettaa polut
töit ei ollu ja fattaki hiljeni
marketin hyllyil ravinnepillerit
ei niit jaksa muistella
ilma on selkee lauman huidella
auttoko olla ees tietonen
betoni veteli viime kierroksen
naarmut tennareis huiskitaan nyt
sinne mis peikot ja kummat kuiskii
(siis) rintamaille peremmäs
esikaupungit etääntyy edemmäs
selkien takana savuset patsaat
vaan matkalauluu jaksetaa jatkaa
nyt pientareil kerkee
nää ajasta arpii saaneet ja tehneet
pääl alelaarien kuluneet vermeet
ostoskeskusten autiot enteet
ruostumas peltien henget
kehätien ääris erämaa etenee
tulen muistot liukenee veteen
se on mentävä nyt, ilma on selkee
aurinko lausu lähdön ja loitsun
palavast lähiöst pihalle poitsut
leidit ja lasten lorut
anto askelten asettaa polut
koivut kuiskii kallion kupees
naiset loimii lauluille kuteet
skidit poimii ratamost laastarit
talven taikojen kääntyes suveen
virran päässä lähde ja putous
väki vänkää nahoista ulos
hiljasest pääst ääneen rukous
muurien takana sienten sulous
elämän kuhinan mieletön ufous
ku sanottiin irti ja mitattiin ulos
vallan päätös ei vallan kumous
se ei oo vaatimus, se ei oo tulos
Toivioretkeni kun päättynyt on
pimeys yltää mun yksin jo oon
Isä sun luokses vain halajan huudoillain
Likemmäs Jumala, sua likemmäs sua
Näytä siis kotihin päin maahasi tie
tyytyä lahjoihis suo mitkä ne lie
minut oi lohtuni sulje jo syliisi
likemmäs Jumala, sua likemmäs sua
Aina mun lauluni on
Kasvaissa ahdingon
Likemmäs Jumala sua likemmäs sua
|
||||
6. |
Kuljetaan
04:21
|
|||
yks kaks kolme…
askeleet kaikukammiossa
sydän lyö tyhjää kunnes mieli lakkaa jaksamasta
päivän luvut on luettu
jäljellä taivaan musta kangas ja mielen pensseli
avoin tie soljuu elämän virtaan
veret, ruumis, jokapäiväinen leipä
jokaöinen lähtö
sinne mistä ei samana palata
matkaan
välähdys tyhjyyden välissä
elämänlangat kun hupenee käsissä, on
tähdistöt sammuneet tajunnan partaal
kvartaalit lopussa, jaloissa sandaalit hiertää
mieles kiertää salatut luvut
pyhiinvaeltajii silmillä huput, vaan
ku menneet sanomat saatu on paasattuu
sokeat nomadit rustaa uut raamattuu, taas
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan ollaan sitkeitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
etsimään menneitä
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan kohti meitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
liitämään tuulten teitä
päivien tyhjät kujat on kaluttu
unten aavoil avautuu haluttu tuulis
sllmät umpeen, aukaset hermoi
päästät irti ja sormesi raukaset / verkkoi
punoo ilmas hämärän hämikset
ideat suihkii, äänesi värisee / nyt
mentävä syvemmäs, astunta varmana
jäniksen kalloi, korentoarmadat taivaal
aamun kasvot unissa sarastuu
lootukset nousee kun voikukat lakastuu, viel
kuoleman poluille kakstoist lainii, siel
itkuvirsii, jaakobinpainii hies
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan ollaan sitkeitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
etsimään menneitä
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan kohti meitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
liitämään tuulten teitä
kelloköynnös valtaa kosteat seinämät
ja mieli on silkkaa hubbabubbaa
soittimet välkkyvät hopeankirjavina
sisuksista nousee suitsukkeiden tulva
kutsut kuuluvat kaikissa jaksollisen järjestelmän väreissä
ja me vastaamme
puhallamme suustamme kuplia
puutuneina säteilevät sormenpäät kohtaavat toisensa tähtisumujen pyörteissä
kaikkien esi-isien tahdeissa
kaikkien tulevien sukupolvien sävelissä
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan ollaan sitkeitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
etsimään menneitä
kuljetaan kohti uusii teitä
kuljetaan kohti meitä
toiveesi nyt ilmaan heitä
liitämään tuulten teitä
|
||||
7. |
Mainen
04:18
|
|||
veistellen tavuja sanojen paloja
isien äitien virkkaamii vanoja
vaarnoissa vilistää vuosien satoja
vartomas varmoja väkemme katoja
aivojen uumenis kirjavii matoja
mielien maisemis lahoovii latoja
komposti kuhisee paperirahoja
mullissa mutasii varoja
hiipivät aarniot / eläinten naamiot
kaarnojen paloille kaapastut kaaviot
hullujen harmaaksi maalaamat haavikot
virtojen välistä valuvat haaskiot
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
pimeyttä
valoja
pimeyttä
valoja
manojen mahdissa / rumpujen rahdissa
lutakon liepeillä niemissä lahdissa
virtaavas sahdissa / tuhojen tahdissa
loimuja loitsuten unien vahdissa
harkinta hupenee sammalen huomas
karhujen kansa on rannalla luomas
kuolleiden katseita kuusien lomas
ne piirittää kotoset vieraat ja omat
kaskien kaikuja tuulien puolas
on tuonien taakse nyt kulkemas suorat
on taikojen haavoissa pistävät suolat
ja pyörivis piireissä kipinäjuovat
on tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja…
pimeyttä
valoa
pimeyttä
valoa
ovia availlen ovia sulkien
mainingin harjoilla manoille kulkien
sekunnin syvyyksis heräten kuolien
ovia availlen ovia sulkien
kasvojen puolien välillä häilyen
isien edessä vähäksi väistyen
äitien suissa nyt sanoina säilyen
vesien viistees liekkejä läikkyen
riitin rytkees kieppejä päihtyen
ja edetään
luhtien lomitse kuruille kuletaan
viidassa vähemmän väistäen tulevaa
ottaen vastaan se vahvistaa huteraa
lammas ja orava syöksyvät sutena
eteen päin, niin,
veteen näin, siis
lauseiden parsimain elämäin kankaiden
lävitse. näin, nää
kuoleman kasvot ja lahoovat vartalot
toukkien onkalot veriset karpalot
perkeleen porsaiden heiluvat saparot
mainen. mainen…
kaiho kasvaa alkuperäs
varpuja viisasten luolii
kallon kopas kumisee teräs
karhun kuumii suolii
tiedot hieroo uskomattomii
istutaa puiseen tuoliin
ukonnuolia tuntemattomii
sammalen salattui puolii
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
tavuja sanojen paloja
pimeyttä valoja
pimeyttä
valoa
|
||||
8. |
Aikalaisvalssi
05:12
|
|||
viisikymmentä vuodenkiertoa sitten
perustimme tämän asutuksen
lakkasimme vaeltamasta
laskimme kantamukset
löimme alas hapuilevat juuret
ja aloimme elää
miten taisimme
takanamme katastrofien taukoamaton melske
edessä hahmottoman tulevaisuuden mykkä muuri
täällä jäkälät henkivät hiljaisia rukouksiaan
ja poukamassa polskivat iloiset ahvenet
rakensimme mökit, käänsimme pellot
ja nyt ikkunoissa palavat värisevät lyhdyt
vaan kevät saapuu vuosi vuodelta aikasemmin
viime viikkoina jänikset ovat käyneet levottomiksi
kylänvanhimmat ovat nähneet rantahietikossa merkkejä
värjöttelemme kirkkaan taivaan alla
kun illalla nuotiopaikalle kertyy taas väkeä
jään tässä pois
Jäähyväiset soi
Jää hyvästi
Jään hyvästi
Viimeinen ehtoo, viimeinen ilta
Viimeinen rukous, viimeinen silta
rantaa myöten, siirryn vähän
Kohti maata, piirryn tähän
ja pilvet matkaavat
omia aikojaan
ja joki virtailee
hiljalleen uomassaan
ja tuulet puhkuvat
omia taikojaan
tummaan iltaan
runoja lausutaan
satuja kerrotaan
ja kylän ihmiset
nostavat tanssiaan
nuotiopaikalla
aikansa valssia
tummaan iltaan
kukaan meist ei tiedä mitä päivät tuo tullessaan
mitä pilvet nuo kantavatkaan kuormassaan, kun
pikku puroja pitkin laulut käy liukumaan
tummaan virtaan
ja pilvet matkaavat
omia aikojaan
ja joki virtailee
hiljalleen uomassaan
ja tuulet puhkuvat
omia taikojaan
tummaan iltaan
Äiti maan elämän povi
juurten julma suuri hovi
Rihmastot rinnan, vehmastot rannan
Kulkee ylitseni, ottaa vallan
ja pilvet matkaavat
omia aikojaan
ja joki virtailee
hiljalleen uomassaan
ja tuulet loitsivat
omia taikojaan
tummaan iltaan
runoja lausutaan
satuja kerrotaan
mutta yksi on joukosta irrallaan
nuori nainen käy
yksilleen astumaan
kohden virtaa
ehkä aikamme nyt kulkee kohti loppuaan
mitä pilvet nuo kantavatkaan kuormassaan, viel
tanssin tahdeis tääl huolia kuopataan
tummaan iltaan
ja pilvet matkaavat
omia aikojaan
ja joki virtailee
hiljalleen uomassaan
siellä nainen käy nilkkaansa kastamaan
tummaan virtaan
nuku, nuku, lapsikulta
äiti laulaa surut sulta
tuonen tuutu, tuonen tupa
tuonen piikain tuutilupa
siellä kelpaa lapsen maata
ilman kyljen kääntämättä
olkapään ojentamatta
tuonen piikain tuutusessa
tuuvu, tuuvu, tuonelahan
tuonelahan nukkumahan
tuonelas on uusi tupa
sinne pikku lapsen lupa
siellä kelpaa lapsen maata
tuonen piikain tuutiessa
|
||||
9. |
Huomeneen
04:54
|
|||
aavan laidal ryppynen sankari
ilmoi pidelly pikkasen ankarii
taivaal haikarat huikkaa
kaks, kol, nel, se nousee
laskut hankalii
pirskeist kastunu partaki
tundran juonteist kaivamas
kaikui vanhuuteen kai kantavii
hanget hävii, sopiiko pirtaan
henkireiät valumas virtaan
ei ne kattonu hintaa, viittas kintaal
ja se nousee
vetistä pursuuvaa palsaa
koskaan nähtykään mitään tän kaltasta
muuttokuviot muutokses taas
jep, herrojen huomaan: se nousee
eikä auta vaik kääntyy selin
routa sekaantuu sekavaan keliin
pahoista pidoista sateissa sepelii
henget, epelit, vielki se nousee
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
routa rupattaa hik hik hik
luomet umpeen, hiljaa huomeneen
virtojen jumalat uivat uniin
sumuista kuvastuu hylkeiden kyljet
vaivoin koivut nyt pukeutuu uurteisiin
muinaisvallat ja väet nyt kumartaa
uusii huomisii
kaikuvii tankkerin joikuja
ratapätkil routien poimuja
malmijunat tääl kierrättää sointuja
sinne ja takaisin, kaupungist kyliin
valaiden luita kun kasataan syliin
ja kodit siunaa toistensa sisut
kun pimeäs poltetaan tuikkuja
viel joku veistää meidän luist huiluja
viel joku asuttaa noit kaivoskuiluja
viel taivas ratkeaa kahtia
aurinko laulaa ja vielkin se nousee
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
routa rupattaa hik hik hik
luomet umpeen, hiljaa huomeneen
arot, aavat, palsat, kerot
unohdetut rimpiletot
arot, aarnit, palsat, kerot
kermikeitaat kadotetut
viel joku veistää meiä luist huiluja
viel joku asuttaa kaivoskuiluja
viel taivas ratkeaa kahtia
aurinko laulaa ja viel se nousee ja
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
tuoks kukaa tuonelt tuomisii
katotaan pilvis kuiden puolisii
luotettava vaan luojien luomisii
mikä eli, se kohta kuoliki
sit kun väistytään, versoo kasveja
rintakuopasta, kallonpohjasta
lanteen kaarista, arpien saarista
kiertokulkuu näis katkenneis raameissa
jäätiköt sanoo tip tip tip
ne kantaa muistoja matkalla tuoneen
routa rupattaa hik hik hik
luomet umpeen, hiljaa huomeneen
viel joku veistää meiä luist huiluja
viel joku asuttaa kaivoskuiluja
viel taivas ratkeaa kahtia
aurinko laulaa ja viel se nousee ja
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
arot, aavat, palsat, kerot
unohdetut rimpiletot
arot, aavat, palsat, kerot
kermikeitaat kadotetut
viel joku veistää meiä luist huiluja
viel joku asuttaa kaivoskuiluja
viel taivas ratkeaa kahtia
aurinko laulaa ja viel se nousee ja
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
jäätiköt sanoo tip tip tip
tundran rannoilt lauluja luoteen
routa rupattaa hik hik hik
luomet umpeen hiljaa huomeneen
|
||||
10. |
Takas
02:13
|
|||
nyt maa on vaiti, aatos painuu alas
kaduilla kiiltelee, kallos rundaa ratas
näkyjen näkijää nää vuodenkierrot halas
fantasmagoriat huuhtoneet hiekkasta silmää
on aika istuu, murtaa leiväst palat
jaella kavereille viimeset valat
se on nähty mikä nähty, ei ne tule enää takas
pyörien pyöriessä päätöksest alkuun
vihkot kiinni, riveist valuu vanat
kuvien kuvat mielen tarotkorttipakas
mikä paljastu se ei pysy kauaa salas
– ehkä hetken, kunnes alkaa tulvien tanssit
taas, kunnes aistit pakko avaa
taas, kunnes astutaan vastakarvaan
taas, kunnes epävarmuus valtaa
taas aivojen kumisevist onkaloista alaa
ja tulevat tuulet hurjuudessaan varaa
taas oman osansa tulvanvartijan tuumist
ja on jälleen kerran
jälleen kerran
jälleen kerran
palattava takas.
takas.
|
haapoja & illmari Helsinki, Finland
(EN) haapoja & illmari is a new wave folk rap collective, combining sounds from traditional instruments, electronic music
and urban soundscapes. The brand new Huomeneen (Tomorrows) is collective's third album.
(FI) haapoja & illmari kollektiivi yhdistää räppiä nykykansanmusiikkiin, elektroniseen poppiin ja äänimaisemiin. Kollektiivin kolmas albumi Huomeneen on julki 14.1.2022.
... more
Streaming and Download help
If you like haapoja & illmari, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp